Verkkokalastus vaatii vesialueen omistajan luvan. Yleiskalastusoikeudet kattavat onkimisen, pilkkimisen ja viehekalastuksen, mutta verkko ja katiska edellyttävät aina erillistä lupaa siltä, joka vesialueen omistaa — osakaskunnalta, kunnalta tai valtiolta.
Lupa ensin, pyydys vasta sitten
Väärä järjestys on yleisin aloittelijan virhe: ostetaan verkko ja vasta sitten selvitetään, mihin sen saa laskea. Selvitä ensin kuka vesialueen omistaa ja mitkä ovat sen säännöt — solmuvälirajoitukset, pyydysmäärät ja rauhoitusajat vaihtelevat vesistöittäin.
Solmuväli ratkaisee saaliin
Solmuväli määrää, minkä kokoinen kala jää verkkoon. Liian tiheä verkko pyytää alamittaisia, liian harva päästää kaiken läpi. Monilla vesillä on myös määrätty vähimmäissolmuväli, jota on noudatettava.
| Solmuväli | Kohdekala |
|---|---|
| 27–35 mm | Muikku, pieni siika |
| 40–50 mm | Siika, ahven, särki |
| 55–70 mm | Iso siika, taimen, hauki |
Merkintä ja turvallisuus
Pyydys on merkittävä niin, että se erottuu selvästi. Kohon on näyttävä vähintään 15 cm pinnan yläpuolella ja jäältä pyydettäessä merkin on ulotuttava 1,2 metriä jään pinnasta. Merkintä ei ole vain sääntö vaan tapa estää onnettomuuksia veneiden ja kelkkojen kanssa.
Verkon huolto pidentää käyttöikää vuosilla
Verkko huuhdellaan, puhdistetaan levistä ja kuivataan varjossa jokaisen käytön jälkeen. Auringonvalo haurastuttaa havasta nopeammin kuin kalat repivät sitä. Kuivunut levä on lähes mahdoton poistaa rikkomatta lankaa.
Mihin verkko lasketaan
Verkko ei ole umpimähkäinen pyydys. Se lasketaan kalan kulkureitille: syvänteen reunaan, niemen kärjen ohi, salmeen tai matalikon ja syvän veden rajalle. Pohjan muoto näkyy kaikuluotaimesta tai vanhasta kartasta, ja paikallisten tieto on arvokkainta. Laske verkko illalla ja nosta aamulla, niin saalis pysyy tuoreena eikä pyydys ole päivää vedessä.
Tuuli ja virta painavat verkon kaarelle ja voivat kasata sen pohjaan. Laske verkko tuulen suuntaan nähden niin, että se pysyy suorassa, ja käytä riittävästi painoja ja kohoja.
Kohot, painot ja narut
Uppoava verkkonaru estää narun kellumisen pintaan ja sotkeutumisen potkuriin. Merkkikoho molempiin päihin vaaditaan, ja kohoon kirjataan omistajan tiedot vesialueen sääntöjen mukaan. Tarkista kohon näkyvyys ennen laskua, sillä vene tai kelkka joka ajaa verkon yli rikkoo pyydyksen ja voi vaurioittaa itse ajoneuvoa.
Talvella verkko lasketaan jään alle uittolaudalla tai narulla reiästä toiseen. Se vaatii harjoittelua, ja ensimmäinen kerta kannattaa tehdä kokeneen kanssa.
Kalan irrotus ja verkon kunnostus
Irrota kala verkosta rauhallisesti ja aina solmujen suuntaan. Repiminen rikkoo havaksen. Pieni reikä paikataan heti, koska se kasvaa jokaisella nostolla. Verkkoneula ja oikean vahvuinen lanka kuuluvat verkkokalastajan varustukseen siinä missä kohot. Tarvikkeet löytyvät kalastustarvikkeista.
Mitä aloittelijan verkkosetissä pitää olla
Ensimmäiseen verkkoon riittää yksi kohdekalan mukaan valittu verkko, uppoava naru, kaksi merkkikohoa, painot, verkkoneula ja korjauslankaa sekä laatikko tai saavi, jossa verkko kulkee veneeseen sotkeutumatta. Verkko lasketaan ja nostetaan rauhallisesti kahden hengen voimin ensimmäiset kerrat. Kun tekniikka on hallussa, toinen verkko tulee tarpeeseen, mutta ei aiemmin.
Aiheeseen liittyvät tuotteet
Usein kysytyt kysymykset
Tarvitseeko verkkokalastukseen luvan?
Kyllä. Verkko ja katiska vaativat aina vesialueen omistajan luvan — yleiskalastusoikeudet kattavat vain ongen, pilkin ja viehekalastuksen.
Mikä solmuväli kannattaa valita?
Kohdekalan mukaan: muikulle 27–35 mm, siialle ja ahvenelle 40–50 mm, isolle kalalle 55–70 mm. Tarkista vesialueen vähimmäissolmuväli.
Miten verkko säilytetään?
Huuhdeltuna, levistä puhdistettuna ja varjossa kuivattuna. Auringon UV-säteily haurastuttaa havasta nopeammin kuin käyttö.